Uncategorized

Connecting Identities – Näyttely Saimaan ammattikorkeakoulun Skinnarilan kampuksella

Toista sataa teosta katsottavana ja auto seisoo sakkopaikalla ulko-oven välittömässä läheisyydessä. Tällaisin lähtöasetelmin menin katsomaan kansainvälistä Connecting Identities -kiertonäyttelyä, joka esitteli tiedotteen mukaan kattavasti 35 korutaiteen opiskelijan teoksia kuudesta eurooppalaisesta yliopistosta ja ammattikorkeakoulusta. Näyttelyprojektin lähtökohtana oli opiskelijoiden verkostoituminen jo opiskeluaikana. Näyttely oli esillä Saimaan ammattikorkeakoulun Skinnarilan kampuksella Lappeenrannassa 4.-28.4.2013 välisenä aikana. Siitä julkaistiin myös katalogi.

Connecting Identities - Näyttely Skinnarilan kampuksella Kuva:Mikko Holm

Connecting Identities – Näyttely Skinnarilan kampuksella Kuva:Mikko Holm

Saimaan ammattikorkeakoulun Skinnarilan kampus sijaitsee vajaan seitsemän kilometrin päässä Lappeenrannan keskustasta. Alue on osa suurta yliopistokampusta, jonka muodostavat Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja Saimaan ammattikorkeakoulu. Tilassa ei ole erillisia kuvataiteen esittämiseen tarkoitettuja alueita, vaan näyttelyn teokset olivat esillä kampuksen ruokasalin yhteydessä päärakennuksen aulassa.

Connecting Identities Kuva: Mikko Holm

Connecting Identities Kuva: Mikko Holm

En kannata taiteen tunkemista ainoastaan museoihin ja gallerioihin, vaan toivon sen tavoittavan ihmisiä laajasti. Pidän siitä, että kohtaan teoksia yllättävissäkin paikoissa. Ratkaisultaan tämä ei ollut kuitenkaan paras mahdollinen. Tilan ongelmana oli kuitenkin vierailuni aikaan osunut ruoka- tai kahvitauko, jonka ansiosta sali oli täynnä ihmisiä ja teoksiin oli paikoin vaikea keskittyä, etenkin kun tilat oli pitänyt käyttää mahdollisimman tarkasti teosten suuren määrän vuoksi. Seinälle levyjen päälle asetettujen teosten tarkastelu tapahtui ongelmitta, mutta lasivitriinissä olevien teosten katsominen oli jo huomattavasti hankalampaa. Suuret pinnat loivat heijastuksia ylemmille tasoille sijoitettujen korujen katsomisessa oli omat ongelmansa, sillä niitä pystyi katsomaan oikeastaan vain alaviistosta. Tällöin osa kolmiulotteisesta teoksesta jäi pimentoon. Teosten tiedot olivat myös erillisessä vihkossa, joka roikkui tilan laidassa ja sen tarkastelu oli paikoin sekavaa. Kun tähän kokonaisuuteen yhdistää vielä varatut vieraille tarkoitetut pysäköintipaikat, sen pakottamana tehty luvaton pysäköinti ja mielikuva lappuliisasta (tai -lassesta), joka vaistonsa ohjaamana lähestyy pahantekijää, ei alkutunnelma ollut positiivinen.

Näyttelylle olisi suonut mielellään paremmat olosuhteet, sillä se oli laaja katsaus eri maiden korutaiteeseen ja siihen, millä tavoin tekijät lähestyivät samaa aihetta. Eri korkeakouluista olevat opiskelijat muodostivat kuusi eri ryhmää siten, että jokaisessa ryhmässä oli opiskelija yhdestä maasta. Jokaisen osallistuneen tuli muodostaa ympäristöstään otetuista valokuvista triptyyki, jotka sittemmin toimivat taiteellisen tekemisen lähtökohtina. Opiskelijoiden kommunikointi tapahtui projektin aikana blogien kautta. (lähde: http://www.ricarda-wolf.de/jewellery/connecting-identities/). Kuvien antamat inspiraatiot konkretisoituivat teoksissa hyvin eri tavoin. Osalle kuvassa näkyvät materiaalit toimivat inspiraation lähteenä, toisille kuvassa olevat muodot antoivat muodon myös teoksille ja osa taiteilijoista vaikutti saaneen inspiraation kuvan tunnelmasta ja välitti sen sittemmin myös teokseen, kuten esimerkiksi Ricarda Wolf on tehnyt omassa teoksessaan.

Ricarda Wolf 2012. Kuvalähde: http://www.ricarda-wolf.de/jewellery/connecting-identities/

Ricarda Wolf 2012. Kuvalähde: http://www.ricarda-wolf.de/jewellery/connecting-identities/

Kaupunki on jatkuvassa muutoksessa elävä paikka. Taloja rakennetaan, ne valmistuvat ja muuttuvat asujiensa näköisiksi, kunnes kiertokulun mukana tulevat puretuiksi. Kaupungin muuttuvat muodot ja rakenteet toistuivat myös teoksissa. Itselleni tulee mieleen Katrin Suschkan teoksesta (http://www.gz-online.de/cms/ausbildung/img/MCMS_IMG_1_1__6031.jpg) mieleen juuri tällainen rakentuva ja muuttuva kaupunki. Samalla se on talon teräksinen kehikko, perusta jolle tuleva talo muodostuu, sekä samalla muuttuva poikkileikkaus kaikista niistä risteymistä ja risteyksistä, joista elämä kaupungissa muodostuu ihmisten liikkuessa ja eläessä tuon sokkelon keskellä.

Materiaalien suhteen useat teoksista ovat kuin urbaanien alkuasukkaiden rakentamia, jolloin heidän käytössään on ollut ainoastaan alueelta löytyviä raaka-aineita. Esimerkiksi Karolina Hägg on hyödyntänyt omassa työssään litistynyttä spraymaalipurkkia. Teosten arvo on näin enemmän taiteilijan välittämässä viestissä. Jalometalleja on esillä hyvin vähän ja kullan loiste syntyy ainoastaan joissain teoksissa käytetyn kultauksen kautta.

Karoline Häggin teos Connecting Identities - näyttelyssä. Kuva: Mikko Holm

Karoline Häggin teos Connecting Identities – näyttelyssä. Kuva: Mikko Holm

Materiaalien käyttö on monin paikoin hyvin taitavaa. Itse pidin esimerkiksi Helena Johanssonin teoksista, jotka olivat mukavan keveitä ja leikkisiä yhdistäen puuta ja akryyliä. Johanssonin työ toisti hyvin alkukuvaan liittyvät tunnelmat. Helena Johanssonin teoksiin voi tutustua osoitteessa: http://helenaila.blogspot.fi/2012/10/connecting-identities.html.

Joidenkin taiteilijoiden kohdalla puolestaan olisi suonut enemmän aikaa ja vaivaa teoksen työstämiseen ja viimeistelemiseen. Nyt osaa teoksista vaivasi keskeneräisyyden tuntu ja epäedulliset näyttelytilat saattoivat osin korostaa tätä vaikutelmaa.

Kaiken kaikkiaan kyseessä oli hyvä näyttely, jolle olisin suonut paljon paremman mahdollisuuden olla esillä. Kyseessä oli kuitenkin suuri, useamman maan yhteinen projekti joka poiki vielä näyttävän kataloginkin. Teosten tekijät olivat ottaneet monin paikoin rohkean lähestymistavan aiheeseen. Olisin toivonut samaa myös tapahtuman järjestäjältä ja pyrkinyt lähtemään pois koulun seinien sisältä kenties sinne, mihin myös monet näyttelyn teoksista sijoittuivat. Keskelle kaupunkia, ihmisten äärelle.

Poislähtiessäni ilahduin myös siitä, että autossani ei ollut sakkolappua.

 

 

Standard