Uncategorized

Päivi Ruutiainen: Keskustelunavausta Juhani Heikkilän tekstiin

Väitöstutkimuksista käytävä keskustelu jää usein akateemisiin piireihin, paitsi jos siinä esitetään jotain yleisemmin kiinnostavaa. Minun on tosin oikaistava joitain virheellisyyksiä, joita Juhani Heikkilän tekstissä on.

Ensinnäkin, jos kuka tahansa lukija odottaa, että väitöskirjani Onko puhelinkoppi koru – Nykykoru taiteen kentällä (2012) olisi yleinen katsaus koruun ja/tai sen historiaan, niin tämä odotushorisontti ei täyty. Tavoitteeni ei ollut tämä, vaan väitöskirjan päämäärät on käsitelty tutkimuskysymyksissä. Kaksi muuta asiaa ovat myös keskeisiä tutkimuksen ymmärtämisen kannalta: tutkimuskohteena eivät ole olleet tekijät eivätkä artefaktit, vaan näistä tuotetut puheet. Samoin se, että käytin Pierre Bourdieun kenttäteoriaa viitekehyksenä on vaikuttanut suuresti moniin asioihin.

Heikkilän arviointi väitöskirjastani on kiinnostava, koska hänen tekstissään kyseenalaistetaan vahvasti akateemiseen tutkimukseen liittyvän väitöskirjatyön luotettavuus, tieteellisyys ja uskottavuus. Väitöskirjat tehdään aina jostain näkökulmasta ja ne käyvät läpi perusteellisen käsittelyn: pitkän ohjausprosessin, esitarkastusprosessin ja lopullisen väitöstilaisuuden. Väitöskirjatyöni ohjaajat professori FT Tuija HautalaHirvioja ja YTT Leena Suopajärvi eivät ole puuttuneet Heikkilän mainitsemiin ja virheellisinä pitämiin asioihin. Esitarkastusprosessissa eikä väitöksessä vastaväittäjänä ollut professori FT Helena Sederholm kiinnittänyt niihin huomiota. Sederholm kiitti erityisesti sitä, miten tutkimuskysymykset on asetettu selkeästi ja niihin vastataan.

Heikkilä tulkitsee, että olen tehnyt vääränlaisia diskursseja ja samalla hän antaa ymmärtää, että olen luomassa jotain diskurssia, jolla ei ole pohjaa. Väitöskirjassani todetaan, kuten muissakin diskurssianalyysia käyttävissä tutkimuksissa, että diskurssit perustuvat tutkijan tulkintaan. Ne neljä diskurssia (uudet ja vanhat fundamentalistit, perinteenkannattajat ja uudistajat), jotka esitän väitöskirjassani pohjautuvat tutkimusaineistooni. Ne ovat koosteita puheista ja diskurssianalyysissa puhe tarkoittaa myös tekstiä ja silloin samassa puheessa voi olla osia useanlaisista diskursseista. Toki hyvin tunnistettavaa on joissakin korualan puheissa tarve määritellä tarkkaan asioita.

Toinen merkittävä asia diskurssien kannalta on se, että olen käyttänyt Bourdieun kenttäteoriaa ja hänen mukaansa kaikilla kentillä on jatkuva taistelu. Koska diskurssit pohjautuvat aineistooni, kuvaavat ne senhetkistä tilannetta, mutta samalla ne kuvaavat myös niitä positioita, joita kentällä mahdollisesti on. Diskurssien nimityksetkin johtuvat siitä, että käytin Bourdieuta, koska hän liittää yhteen uskonnon ja taiteen pyhyyden: molempiin asioihin on uskottava.

Kaikessa tutkimuksessa on erilaista tutkimusaineistoa sekä tutkimuskirjallisuutta. Käyttämäni tutkimusaineisto on varsin monipolvista, eikä ainoastaan kotimaista. Sen arviointi, miten hyvin tutkimusaineisto soveltuu tutkimukseeni tekivät jo ohjaajani ja kiinnostavaa onkin se, että Heikkilä nostaa esille kirjoittajia, jotka hänen mielestään ovat tärkeitä. Omaksi harmikseni en kykene lukemaan hollanniksi, koska esimerkiksi tällä kielellä tuotettu korukirjallisuus ja sen myötä korupuhe olisi luultavasti ollut erityisen arvokasta ja tuottanut mahdollisesti huomattavasti lisäarvoa. Varsinkin sen takia, että maalla on pitkä koruhistoria.

Heikkilä nostaa esille historian epäselvyydet, joista hän tekee päätelmät tietämättömyydestä(ni) tai tendessistä(ni). Kompetenssieni tai osaamiseni esittelyn koen varsin turhaksi tässä tekstissä. Toimin aikaisemmin museonjohtajana ja taiteilijan muiston omistaminen: kuka saa puhua hänestä ja millä tavoin tulee eittämättä mieleen Heikkilän tekstistä. Mutta ilmeisesti on tarpeellista tuoda esille se, että haastattelin Gijs Bakkeria vuonna 2009 ja sen perusteella kirjoitin hänestä artikkelin Taide & Designlehteen. Kuten aiemmin mainitsin, ei väitöskirjani pyrkinyt tekemään korun historiaa, ja korun historian suppea esittäminen oli taustoittavaa, jolloin tekstin funktion kannalta oli täysin tarpeetonta esittää kenen tahansa tekijän koko uraa. Esitin vain joitain sellaisia asioita, jotka ovat olleet vaikuttavia tekijöitä siihen, mitä korussa on tapahtunut. Siksi en käsitellyt Doukaan toimintaa Kalevala Korussa yms yms.

Heikkilä kaipaa 1960-luvun kriittistä arviointia, joten odotan kiinnostuneena sitä. Suomalaista koruhistoriaa on kirjoitettu vähän, joten tutkittavia asioita on paljon.

Päivi Ruutiainen
FM, TaT

Standard