Uncategorized

Vieras korutaide

Korutaideyhdistyksen tuottamalta videolta, sekä Hedmanin ja Lindbergin Jewellery Talk -videolta nousee esiin useassa kohtaa käsitys, jonka mukaan yleisö on vieraantunut alasta ja taiteilijat eivät osaa vastata heidän esittämiinsä kysymyksiin. Yleisön vieraantuminen johtaa siihen, että koru ei myöskään saavuta sille ominaisinta esiintymisen paikkaa, eli kehoa. Keskustelemattomuudella ja korun vieraudella on vaikutusta myös taiteilijoiden työskentelyyn. Samoin voidaan katsoa, että se jakaa myös korutaiteilijoita kahtia.
Korutaide vieraana
Yleisön vieraantuminen näkyy videoilla hämmennyksenä. Koru ei vastaa enää mielikuvia, joita sitä tarkastelevalla yleisöllä on. Yleisön ja korutaiteilijoiden teosten välillä on näin voimakas kuilu. Ongelmana vaikuttaa olevan yhteisen kielen puuttuminen. Kuten todettu, yleisö vaatii selkeitä termejä, mutta korutaiteilijoilla ei ole antaa tarkkaa vastausta.

Strong pieces, in with which you don´t need a label. But that’s the whole problem. People from outside have also need: “What is it? What is it?” People come in Verzameld Werk and as what is it? Is it a shop, is it a museum? Is it gallery? And then they see: it´s collected work. It is what it is. [– –] But I know, practical you need definition, have to find a communication to outside. You need words to communicate, but it´s another story. (Ingrid de Coster, Jewellery Talk)

Videoiden ulkopuolella havaitaan vastaavia ongelmia. Kimmo Heikkilä huomioi lehtikirjoitusten keskittyvän usein uusien materiaalien ihmettelyyn sen sijaan, että keskityttäisiin itse teokseen ja sen ideaan (Heikkilä 2005, 23–24). Hannu Pöppönen (1998) puolestaan toteaa Helsingin Sanomiin  kirjoittamassaan artikkelissa korutaiteilijan ja korumuotoilijan roolien sekoittuvan helposti. Korutaideyhdistys on pyrkinyt avaamaan näkökulmia erilaisilla keskustelutilaisuuksilla, joissa taiteilijat kertovat omasta työskentelystään ja teoksistaan. Paikalla on saattanut olla myös muita asiantuntijoita, jotka ovat lähestyneet korutaidetta omasta näkökulmastaan. Yhdistyksen luennot ovat olleet hyödyllisiä yleisölle, kuten Anne Sipponen toteaa viitaten omaan kokemukseensa. Hänen mukaansa pelkät katalogeissa esiintyvät materiaaliluettelot ja nimet eivät paljasta sitä monimutkaista ajattelumaailmaa, joka korutaiteilijoilla on teostensa takana (Sipponen 2007).

Koko Korutaideyhdistyksen tuottama video voidaan näin nähdä myös retoriikkana, joka on kielenkäytön avulla tapahtuvaa, tietylle yleisölle suunnattua vakuuttelua ja suostuttelua, jossa jotakin versiota tuotetaan sillä tavalla vakavasti otettavaksi, että yleisö asettuisi sen taakse (Jokinen & Juhila 1999, 76). Se voidaan rinnastaa Kälviäisen 1980-luvun lopun taidekäsityöläisten keskuudessa käytyyn makukasvatukseen. Taidekäsityöläisten käyttämällä makukasvatuksella ohjattiin “aidon” pariin ja kaupallinen, markkinavoimien sanelema, epäitsenäinen tavarankulutus nähtiin negatiivisena ilmiönä. Samalla taidekäsityön ideologiassa vahvana olleiden perinteiden säilyttämistä tuli vaalia. Esineet toimivat myös perinteen välittäjinä ja niiltä pystyi oppimaan vuoropuhelua ihmisten väliltä. Tuotteen yksilöllisyyttä, joka oli unohdettu nykykulttuurissa, korostettiin ja siihen liitettiin esineen persoonallisuus ja lämminhenkisyys, sekä konkreettisuus ja kosketeltavuus. (Kälviäinen 1996, 69–70.)

Tuntemattomuus vaikuttaa myös taiteilijoiden toimeentuloon ja siihen, ettei koru saavuta luonnollista kontekstiaan. Ihmisten vierastaessa koruja eivät he myöskään kanna niitä. Taiteilija huomioi kuitenkin, että ihmiset kantavat rohkeasti kookkaampiakin esineitä mukanaan, kuten esimerkiksi matkapuhelimia. Korut, tai nykykoru, koetaan kuitenkin vieraaksi. Nicolas Estrada toteaa korutaiteilijoiden epäonnistuneen keskustelun avaamisessa ulospäin.

[– –] with a mobile hanging here, but they are ashamed to wear a jewellery. I think we are doing a very bad job in communicating to people that … it´s okay to wear jewellery. People wear something you say.. come on how is the guy wearing that and how is this girl wearing these and they don’t wear jewellery. (Nicolas Estrada, Jewellery Talk)

Samanlainen epätoivon tunne on myös Andrea Wagnerilla, jolla jatkuva epäonnistuminen on johtanut lannistumiseen. Alun idealismi on muuttunut yleisön ja korutaitelijoiden välisen kuilun olemassaolon hyväksymiseksi.

I had in the beginning when I started this big wish or you have to show normal people. You have to show there is another world out there. Part of me still thinks that. Part of me will occasionally try to do that, you know, have that idealistic idea of … okay, we are going to have exhibition or something and let people see. Through experience I´ve noticed that lot of people they don´t get it. (Andrea Wagner, Jewellery Talk)

Korutaide ei ole välineenä vakiinnuttanut muotoaan. Korutaiteilijoiden puheissa se voi olla mitä vain ja vertautuu myös arkkitehtuuriin. Korutaide näyttäytyy vieraana myös itse korutaiteilijoille. Ei ole olemassa mitään selkeitä rajoja. Siinä missä taidemaailmat käyttävät Beckerin mukaan (Becker 1982, 36–39) paljon aikaa sen pohtimiseen, mikä on taidetta, käyttävät korutaitelijat käyttävät paljon aikaansa miettien korua ja sen suhdetta muihin taidemuotoihin. Koru on myös heille vieras. Aineistossa tämä näkyy epäilyksenä uran jatkamisesta ja korun luonteesta. Ineke Heerkensin vastauksesta näkyy hänen tapansa käydä keskustelua: se tapahtuu hänen itsensä kanssa. Vastauksesta käy ilmi taiteilijan tapa osallistua tähän keskusteluun tekemisen ja teosten kautta. Tapa vastaa hyvin nykykorulle tyypillistä oman alan kommentointia. Pohdinnan lopputuloksena hän päätyi tulokseen, jonka mukaan korun ei tarvitse olla muuta kuin koru.

[– –] I graduated five years ago? Yes, five years ago. And after my graduation I didn´t know anymore if I wanted to make jewellery. I was searching for a reason for myself. And for a certain moment I tried out other things, also related to jewellery. Like should jewellery be more related to fashion or jewellery more related with graphic? And then I figured out in the end that jewellery has to be just jewellery and I´m very happy with it. (Ineke Heerkens, Jewellery Talk)

Keskustelun puute on johtanut toimintaan, jonka tarkoitus on lisätä sen määrää. Leo Caballero kertoo aloittaneensa projektin, jonka tarkoitus on koota kaikki tieto yhteen ja luoda foorumi, joka sallisi keskustelun. Näin syntyi Klimt, Barcelonassa sijaitseva galleria, joka kokoaa Internet-sivustolleen erilaisista seminaareista ja artikkeleista kertyvää materiaalia ja antaa sen vierailijoiden luettavaksi. Osa sivuston sisällöstä vaatii maksullisen liittymisen, mutta tiedon vapaan leviämisen vuoksi artikkeli- ja keskustelutietokanta on avointa. Caballero siirtää vastuun tiedon käytöstä taiteilijoille itselleen.

Okay, you have all this information. Then you can´t say you don’t know what´s going on, what´s happening. But you now have to choose, to decide what you gonna do, line you wanna fall. And so on and so on. This was also our main point on spread all this information. (Leo Caballero, Jewellery Talk)

Täytyy kuitenkin huomioida, että yleisö on näyttelyiden perusteella kuitenkin kiinnostunut ilmiöstä ja halukas oppimaan siitä lisää. Korutaideyhdistyksen maaliskuussa 2013 Kaapelitehtaan Valssaamolla järjestetty korutaiteen myyntinäyttely keräsi suuren määrän kiinnostuneita ja yhdistyksen saama palaute oli monin paikoin positiivista. Itse olin paikalla valvomassa muutamana päivänä ja ainoastaan kerran jouduin hankalaan tilanteeseen, jossa vanhempi rouva tulistui näkemästään ja keskustelu laajeni yleisemmin nykytaiteen rappiota käsittelevään keskusteluun. Tässäkin tapauksessa oli kuitenkin hyvä, että kärsivällisellä keskustelulla onnistuimme vaihtamaan mielipiteitämme ja toivottavasti myös rouva malttaa katsoa teoksia hieman pidempään, eikä tuomitse niitä välittömästi ilman, että antaa niille mahdollisuutta.

 

 

Standard